Kalevi Montela

Suomi-Juoksu 1973 - Tämä tarina on tosi

Tammikuun Keskisuomalaisessa oli tieto, että sadan kilometrin Suomi-Juoksu järjestetään heinäkuun 13. päivä 1973 yöjuoksuna Hartolassa. Kalevi luki lehteä olohuoneessa. Olavi oli vessassa. Kalevi ryntäsi vessan oven taakse ja melkein huusi Olaville. Nyt järjestetään kesällä sadan kilsan juoksu, sehän on kuin meille tehty.

Otimme sen sadan kilometrin juoksun todella tähtäykseen. Niin siitä jokavuotisesta Suomi-Juoksusta 100 km tulikin meidän historian merkittävin tapahtuma. Siinä vaihtui meidän uusivuosi. Mutta se meidän ensimmäinen tapahtuma jäi erityisesti mieleen kaikella tavalla.

Saavuimme Hartolan Itä-Hämeen Kansanopistolle hyvissä ajoin heinäkuun perjantaina 13 päivä 1973. Kisan johtajana oli Korson kirkkoherra Pentti Perttula. Hän oli valinnut tämän paikan osittain sattumalta, ehkä myös sen takia, kun hänellä oli ystävä Hartolassa. Hänestä tuli näinollen ultrajuoksun alkuunpanija Suomessa yhdessä sen ajan tunnetun suomalaisen ultrajuoksijan Henrik Anthonin kanssa.

Juoksuun osallistui myös paljon saksalaisia. Heidän keskuudessa oli jo silloin innostusta näihin ns. ylipitkiin matkoihin. Olihan Sveitsin Bielin 100 km:n juoksu jo järjestetty monena vuonna.

Kaikki oli valmiina. Reitti tuli suuntaamaan ensin Joutsaan, jossa juostiin yöllä Joutsan Joutopäivien tapahtuman läpi ja jatkaen Leivonmäen ja Luhangan kautta takaisin Hartolaan. Sensaatio lehti Nyrkki Posti oli paikalla. Isto Lysmä kirjoitti seuraavaan lehteen ison jutun aiheena Hölkkäruumis Hartolasta ja itsemurhajuoksijat.

Lähtö tapahtui klo: 22.00 Itä-Hämeen Kansanopiston pihalta. Juoksu sujui meiltä mukavasti 73 osanottajan joukossa auringon parhaillaan laskiessa. 25km:n kohdalla saavuimme Joutsan urheilukentälle. Siellä oli menossa Joutsan Joutopäiviin kuuluva Niilo Tarvajärven vetämä show. Kenttä kierrettiin ympäri ja Tarva selosti melkein kaikki juoksijat antaen heille myös sen ajan kuuluisien suomalaisien maratonjuoksijoiden tyylien mukaan nimet. Olavin hän kuulutti. Nyt sieltä tulee ihan kuin Kalle Hakkarainen ja rinnalla on kuin Kalevi Ihaksi. Olihan ainakin oikea etunimi.

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen ohitimme kaksi saksalaista. Olimme ihan ihmeissämme, kun he meille voimakkaasti sanoivat, das Auto, das Auto.

Läpi yön kestävä juoksu ja hyvän loppuvedon jälkeen saavuimme maaliin rintarinnan ajassa 10t 6min. Se tuntui ensimmäiseksi kerraksi ihan hyvältä ajalta. Tunteet tulivat pintaan. Vaikka uupumusta tunsimme, silti olotila oli autuaallinen. Eihän tämän tapaista kilpailua Suomen historiassa oltu ennen järjestetty. Sijoitukseenkin olimme ihan tyytyväisiä 18. ja 19. olihan osanottajia 73.

Kohta luoksemme saapui kilpailun johtaja Pentti Perttula sanoen, teidät HYLÄTÄÄN. Olette menneet osan matkasta auton kyydissä. Järkytys oli suuri. Maailma musteni. Jouduimme siis kilpailun johtajan haastatteluun. Hänelle oli ilmoitettu, että saksalaiset olivat nähneet meidän nousevan henkilöautoon Joutsan kentän vierestä. Silloin selvisi meille siinä silmän räpäyksessä sekin das Auto, das Auto. Niin kuin kirkkaalta taivaalta olisi tullut väläys aivoihimme. Tosiaan, niinhän me näimme. Kaksi nuorta kilpailijaa nousi autoon saksalaisten edessä Joutsan kentän päädystä. Kilpailijoilla oli vielä samanlaiset urheilupaidat kuin meillä. Tullessamme siihen kohtaan saksalaisten jälkeen, niin nuoret riisuivat numeroitaan auton sisällä ja myös numerot olivat samat kuin meillä. Siinä ei silloin mitään erikoista tullut kylläkään mieleemme.

Nyt alkoi selvitä, mitä hauskaa Tarvajärvi oli keksinyt Joutsan Joutopäivien yötapahtumassa. Hän oli laittanut varmaan kaksi nuorta juoksemaan meidän numeroilla johtavaa kilpailijaa hämätäkseen.

Olihan siinä selittämistä Perttulalle. Hän kyllä uskoi meidän kertomuksemme. Tarvajärveen emme ottaneet yhteyttä.

Olimme vielä kirjeenvaihdossa Pentti Perttulaan tapahtuman jälkeen. Tapasimme hänet myös kuukauden päästä Hämeenlinnan Parolan 25km lenkin yhteydessä. Siellä vielä keskusteltiin tapahtumasta. Asialle lyötiin kättä päälle ja se oli näin hienosti loppuun käsitelty. Hän kyllä mainitsi, että kilpailun sihteerin hän erotti. Hän ei uskonut meidän vilpittömyyteen.

Terveisin Kalevi Montela, 40 Suomi-Juoksua 100 km ja kaksi 60 km.


Tarinat

Muistelemme menneitä sen kunniaksi, että Suomi-juoksu on osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaa.

Suomi-juoksu juhlii pian 50-vuotista taivaltaan, nyt on aika aloittaa vuosien varrella kertyneiden tarinoiden kerääminen. Oletko ollut mukana juoksijana, huoltamassa juoksijaa, kisajärjestäjänä tai vaikkapa katsojana? Olitko mukana Järvenpäässä, Hartolassa, Turussa, Siuntiossa, Salossa, tai Joensuussa? Sujuiko juoksu kesäyössä rallatellen, vai pitikö puskea läpi harmaan kiven? Lähdit kö matkaan kuntoa uhkuen, vai mitkä olivat lähdön tunnelmat? Kannattiko reissu ja kävitkö toistekin? Kerro tarinasi meille, me koostamme lähetetyistä tarinoista ja aiemmin julkaistuista lehtiartikkeleista kertomuksen jokaiselta Suomi-juoksun ajanjaksolta. Vanhat valokuvat Suomi-juoksusta ovat myös erittäin tervetulleita. Kerrotaan yhdessä suomalaisen ultrajuoksun tarinaa.

Voit osallistua ja kertoa oman tarinasi lähettämällä sen sähköpostilla: jarkkosaksa@gmail.com